Pimenevien iltojen iloja Töölössä

Kaisa-Maija Eeli
14.12.2017


Iltojen pimetessä näkee selkeämmin. Olla sisätiloissa ja käpertyä sohvan nurkkaan ja katsoa ulos ikkunoille sytytettyjen lamppujen valokehiä ja kiilteleviä katuja.

Elokuussa muutin Etu-Töölössä sijaitsevaan taloon, joka on viisi vuotta vanhempi kuin itsenäinen Suomi. Talon perinteisiin kuuluu, että taloyhtiö jakaa itsenäisyyspäivänä asuntoihin kaksi kynttilää sytytettäviksi jokaiseen ikkunaan. Kaunis ele, joka herättää minussa kysymyksiä – varsinkin nyt, kun juhlistetaan 100-vuotista Suomea. Miksi kynttilöitä on edes tarpeen sytyttää?

Kynttiläperinteen syntyyn liittyy useita selityksiä. Esimerkiksi jääkäriliikkeen tapana oli kahden kynttilän avulla merkitä suojatalo, jossa Saksaan jääkäriksi lähtevä pystyi yöpymään turvallisesti. Vakituisena perinteenä tapa on suhteellisen nuori – Itsenäisyyden liitto vuonna 1927 kehotti sytyttämään kynttilät itsenäisyyspäivän iltana.

Vuoden aikana on juhlittu itsenäisyyttä monin tavoin, mutta onko itsenäisyyden juhlinta loppujen lopuksi turhaa, kun elämme postnationalista aikaa. Suomalaisuuden tarinaa on alettu luoda 1800-luvun lopusta alkaen – onko tarina jämähtänyt paikoilleen? Minkälaista kuvastoa yhdistämme tänä päivänä suomalaisuuteen ja voisiko sitä päivittää?

Uusi elokuvaversio Väinö Linnan Tuntemattomasta sotilaasta valmistui hyvissä ajoin ennen itsenäisyyspäivää. Itsenäisyyteen tuntuu yhdistyvän voimakkaasti toinen maailmansota ja miehisyys, samoin kuin vastakkainasettelu. Erikoista on myös, että sitä sotaa suomalaiset eivät edes voittaneet. Vähemmälle huomiolle on jäänyt Wille Hyvösen ohjaama Tuntematon, joka on metaelokuva Louhimiehen Tuntemattomasta sotilaasta ja jossa hän näyttelee itseään.

Tuntematon-elokuvassa kyseenalaistetaan maskuliinisuutta ja suomalaista kansallisidentiteettiä. Se sijoittuu suomalaiseen elokuvamaailmaan, jossa patriarkaaliset rakenteet ja heteronormatiivisuus ovat voimakkaasti pinnalla. Hytönen on haastatteluissa tuonut esille Suomessa vallitsevan suvaitsemattomuuden ilmapiirin. Miksi niin helposti vaikenemme tästä kaikesta?

Suomalaisuuden tarinaan toivoisi uusia sävyjä.  Ainakin niin, ettei syntyisi kahtiajakoa eri ryhmien ja ihmisten välille. Museaalisuudesta voisimme tulla rohkeasti tähän päivään ja katsoa tulevaisuuteen.  Sytytän ehkä sittenkin kynttilät etutöölöläiskotini ikkunoihin uusien aatosten kunniaksi.

Valoa pimeneviin iltoihin!

Jani Valkeinen on Äidinkielen opettajain liiton hallituksen varapuheenjohtaja.