Oikean asian puolesta jaksaa taistella

Taitaa olla ennemminkin sääntö kuin poikkeus, että ÄOL:n vuosikokous intoutuu keskustelemaan hyvin tarkasti nimenomaan kokoustiedotteen sisällöstä ja muodosta. Näin kävi myös rattoisilla Oulun talvipäivillä – suuret kiitokset niistä järjestäjille!

Kokoustiedotteen sisältöä sorvatessa olimme ihan tekstintuntemuksen ytimessä: mietimme, kenelle tiedote oikeastaan on tarkoitettu, minkälainen sävy kiinnostaa sen vastaanottajaa ja mikä on sen tavoite. Kuinka tarkkaan on tarpeen kuvata äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen tai koko opetusalan ongelmia? Tehdäänkö tiedotteesta kirje joulupukille -tyyppinen raha-anomus?

Minusta meidän opettajien on syytä pitää pää koholla ammattiylpeästi sen sijaan, että asettuisimme julkisuudessa uhrin rooliin. Viimeaikaisista työtaisteluista voi tehdä sen johtopäätöksen, että ylenpalttinen kriisitunnelmien maalailu ja huolipuhe voivat pahimmillaan leimata koko alan ja karkottaa sekä ammattilaiset että alalle aikovat. Silloin ongelmat vasta alkavatkin!

Näin ennen eduskuntavaaleja myös kouluväen on kilpailtava rahasta, eli pyrittävä perustelemaan mahdollisimman pitävästi, miksi oma ala tarvitsee lisää resursseja. Suomeksi resurssit tarkoittavat rahaa (saako tämän r-sanan sanoa ääneen?) ja raha tarkoittaa riittävää määrää päteviä opettajia, oppikirjoja ja kaunokirjallisuutta sekä pienempiä ryhmäkokoja – ihan kaikissa kunnissa ja kaikissa kouluissa. Kuinka monta kertaa tätä pitää jankuttaa!

Millä keinoilla saisimme siis poliitikot lopettamaan yksituumaisen hymistelyn koulutuksen tärkeydestä ja sen sijaan kuuntelemaan opettajien ratkaisuehdotuksia ja ennen kaikkea toteuttamaan niitä? Toivottavasti tuoreimmat tutkimustulokset luku- ja kirjoitustaidon tilasta vaikuttavat puolueiden hallitusohjelmiin ja tulevaan valtion budjettiin. Kouluväki ei varmastikaan halua ruveta käyttämään populistista retoriikkaa ja uhkailemaan katujengeillä, vaikka välillä tällainen mieliteko on kieltämättä mielessä käynytkin.

Opetusalan ongelmat ovat suuria ja hankalasti ratkaistavia. Niiden edessä tuntee uupumusta ja kiukkuakin. Oulun talvipäivillä nämä ongelmat vilahtelivat keskusteluissa mutta päällimmäiseksi jäi kuitenkin kuva iloisista ja energisistä ammattilaisista, jotka tietävät tekevänsä OIKEAA TYÖTÄ. Yritämme liitossa viedä päättäväisesti tätä äikän ilosanomaa eteenpäin. Ei Minna Canthkaan ollut pelkkä naiivi idealisti, kun totesi: "Elämä on taistelua, ihanaa taistelua."

Irene Bonsdorff
puheenjohtaja