Uusin Virke

PÄÄKIRJOITUS Virke 3/2021

Sari Noponen

 

Karkasin kesällä kerran

 

Helteisen kesän aikana karkasin järveen. Helle paiskoi 33:a mittariin, ja ajatuskin jäi askaroimaan paikoilleen. Mietiskelin eräänä ehtoona rantanurmikolla karata-sanaa: erinomainen r, toiminnallinen saundi ja mitkä taivutusmuodot ja johdokset! Karatkaamme, on karattu, elä (älä) karkaa, karussa, karkulainen tai Karkaus (paikkakunta Suomenniemellä). Helle pehmitti pään, viis etymologioista.

Pitkin kesää Internetin Karkulaiset-ryhmässä haettiin kissoja, koiria, kaneja ja muita lemmikeitä, jotka olivat vain yksinkertaisesti lähteneet lipettiin. Hevoset karkasivat uutisten mukaan ainakin Aurassa. Moni karkasi viime kesänä ehkä naimisiin, korona-ajan tansseihin tai hilppaisi muutoin vain hyttysiä, meillä päin itikoita, karkuun. Eliud Kipchoge karkasi olympialaisten maratonilla muilta. Korona-ajan karkumatkailu keskittyi kotimaahan: minäkin ajoin Karkunvuoren tunnelin läpi Google mapsin älistessä, että nyt meni kenttä. Voisi sanoa, että kesän säätiedotus oli tämä: Kauas pilvet karkaavat.

En ollut tänä kesänä yksinäni näissä mietteissä. Surullisissa sukujuhlissa 80-vuotias kansakoulunopettajasetäni oli listannut Anttolan Pitkälahden kylän murretta minua varten muistiin. Hän oli "lukena": paperilla oli allekkain potentiaalin perfektit ja passiivit lapsuuden murteella. Hän haastoi minut kirjoittamaan n. 9 km pitkään tiehen rajoittuvan alan ominta murretta muistiin: luvettas, lukekee ja lukkoovat. Tämä verbi tarkoitti myös laskemista hänen lapsuudessaan 1940-luvulla. Naapuriluokan biologi oli taas löytänyt murresarjakuvat, ja tämä pohjoiskarjalalainen oli vaikuttunut Turun murteen sanoista.

Virkkeessä on taas sanojen sinfoniaa: nauttikaa, vielä on kieltä jäljellä!

 

Sari Noponen