Uusin Virke

PÄÄKIRJOITUS Virke 4/2019

Jaana Ristimäki

 

Oodi lukiokoulutukselle
 

Nyt hyvinvoinnin, oppimisen tueks’
on aika uusi malli toimeenpanna.
Siin’ yksilöllisistä tarpehista
ja kansainvälisyydest’ huolehditaan.
On kurssit vanhat, sisältöjä liikaa,
ne moduuleiksi kääntyy tuosta vain!
Niit’ yhdistellä voi ja yhteen liittää
vaikk’ historiaan taikka uskontoon.

Ja meidän oppiaine kuninkaiden,
ei välineeksi taivu muiden alle!
Me kirjoitamme, vuorovaikutamme,
ja luemme ja kieltä tiedostamme!
Ja kirjoja vähintään kahdeksan
me oppijoilla luetuttaa saamme.
Ei arviointitaakkaa niistä kerry
kun vertaisarviointiin kannustamme.

Ja ylioppilaskirjoituksissa
saa monta kertaa kokeen uusia.
Vaan kuinka monta viikkoa on aikaa
ne opettajan esitarkastaa?
Mut miksi kiire vanha opsi poistaa?
Syy pedagoginen, poliittinen?
Kai kaikkein tärkein arvo tässä kaikess’
on yleissivistys ja ihmisyys.

Vaikk’ muuttuu paljon, paikallansa pysyy:
syy työhön ryhtymiseen, nautintoon!
Se jollain kieli, jollain kirjallisuus,
vaan kaikill’ tahto tiedon jakohon!
Ja jotta opsisarkaa kaivaa jaksais,
täss’ loppuun muistoks säkeet Meriluodon:

”Sitten siveltimeen hienoon tartun,
hopeaväriin viileään sen kastan
ja rantein herkin kaiken yli maalaan
verkon olevaista kietovan.
Maan pinnasta sen ytimiin se tunkee
ja karhun kämmenestä kulkee kukkaan,
kalliohuiput laaksoihin se liittää
ja raunioihin nuoret kaupungit.
Ei mikään irrallaan voi mistään olla,
ei mikään milloinkaan voi olla toisin,
ja ikuinen on kaiken yhteys.

Niin viimein auringolle sanon: paista!
Ja leimahtaen herää värit valmiit”.