Uusin Virke

PÄÄKIRJOITUS Virke 1/2020

Jaana Ristimäki

 

"Ja huomaan, kuinka kymmenen vuoden kuluessa muuttuu täällä maailman muoto."

– Juhani

 

Vuodenvaihteessa sosiaalisessa mediassa kiersi listoja 2010-vuosikymmenen merkityksellisimmistä hetkistä. Oma listani on täynnä suuria hetkiä, kuten valmistuminen, virka, avioliiton solmiminen ja kahden lapsen syntymä. Äidinkielen opettajan vuosikymmen on ollut niin ikään ruuhkaisa: olemme opetelleet ja opettaneet uusia ja useita opetussuunnitelmia niin peruskoulussa kuin toisellakin asteella, käyneet läpi amisreformin, kokeilleet vuosityöaikaa, kikynneet Suomea kuntoon, niin iloinneet kuin murehtineetkin PISA-tutkimusten tulosten vuoksi, huolestuneet lukutaidon laskusta, toivoneet paljon Lukutaitofoorumilta ja sittemmin Lukuliikkeeltä, valmistaneet opiskelijoita uusiin ylioppilaskoetyyppeihin, sähköistäneet työkalumme niin päivittäisessä arjessa, opetuksessa kuin kirjoituksissa sen lisäksi, että olemme kohdanneet oppilaan ja opiskelijan, korjanneet, arvioineet, kannustaneet, suunnitelleet, yhteissuunnitelleet, lukeneet ja ai niin, myös ohjanneet oppijaa oppimaan. 

Millaiseen 2020-luvun kouluun astumme? Lukiossa suuntaa määrittää uusi lukiolaki ja opetussuunnitelma ja myös ammatillisella puolella tutkinnon perusteiden uudistustyö on jälleen aloitettu. Oppivelvollisuuden pidentämisen ja maksuttoman toisen asteen vaikutukset arjen työhön ja esimerkiksi oppimateriaaleihin ja kansainvälisyyshankkeisiin jäävät nähtäviksi.

Tällä hetkellä paikallinen lukion opetussuunnitelmatyö on eri kunnissa käynnissä tai alkamaisillaan. Moduulien muokkaaminen opintojaksoiksi herättää monenlaisia kysymyksiä, jotka vaikuttavat merkittävästä niin koulutuksen järjestämiseen kuin opettajan työnkuvaan ja arkeen: Miten laaja-alainen osaaminen näkyy eri moduuleissa ja miten sitä arvioidaan? Miten erimittaiset moduulit saadaan mahtumaan jaksojärjestelmään? Jos jaksojärjestelmä muuttuu, mitä tapahtuu arviointiviikoille? Millaista valmista oppimateriaalia on käytettävissä? Miten palikat rakennetaan niin, että uusi ja vanha opetussuunnitelma eivät joudu törmäyskurssille? Miten välttää se, että äidinkieli ja kirjallisuus eivät ajaudu välineaineiksi? 

Uusi opetussuunnitelma mahdollistaa uusia ja innostavia yhteistyökursseja toisten oppiaineiden kanssa ja selkeästi nimetyt moduulit fokusoivat ja toivottavasti rajaavat sisältöjä. Suurimpana huolenaiheena tuntuu olevan kuitenkin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajan ikuisuusongelma: ajan ja omien voimien riittämättömyys. Ylioppilaskokeessa mitataan edelleen kirjoitus- ja lukutaitoa, joten jokaisella opintojaksolla on harjoiteltava myös kokeen edellyttämiä taitoja. Opintojaksoja suunniteltaessa pitkien tekstien arviointiin ja palautteen antamiseen on varattava kunnolla aikaa.   

Tänä vuonna juhlimme Virkkeen kansitaiteessa ja sivuilla 150-vuotiasta Seitsemää veljestä. Tässä numerossa Sari Noponen antaa vinkkejä ja linkkejä teoksen käsittelyyn oppitunneilla.