Uusin Virke

PÄÄKIRJOITUS Virke 3/2020

Jaana Ristimäki

 

Jotakin muuta kuin vain istua ja palaa

 

Tämän numeron kansitaiteessa kuvataan Eeron unta, jossa Juhani ja Männistön Venla ”armiaasti halailevat ja katselevat totisesti ylös pilviin” odottaen merkkiä rakkautensa sinetiksi. Ylitse lentävällä variksella on kuitenkin aivan muunlaiset sinetit mielessään. Keväällä opettajat venyivät uskomattomiin suorituksiin oman jaksamisensa ja terveytensä uhalla ja syksyn tullessa venyminen jatkuu, eikä vähiten opettajien lomautusten vuoksi. Monessa kunnassa opettajien niskaan kaadettua kiitosta voi totisesti verrata variksen terveisiin.

Tämän lukuvuoden ensimmäisen Virkkeen aloitamme kuitenkin positiivisen kautta. Kasvatustieteen maisterit ja positiivisen psykologian kouluttajat Reetta Yrttiaho ja Susanna Posio antavat vinkkejä jaksamiseen ja omasta hyvinvoinnista huolehtimiseen. Löytyisikö arjesta pieni hetki myönteisten kokemusten kirjaamiseen tai oman työn tuunaamiseen?

Tänä vuonna Äidinkielen ja kirjallisuuden opetuksen foorumi jäi järjestämättä. ”Virittäytymisessä olikin nyt selvästi foorumin mentävä aukko”, Sari Hyytiäinen kirjoittaa Ajassa-palstalla. Tässä numerossa olemme yrittäneet tilkitä aukkoa ja pyytäneet juttuja Foorumiin lupautuneilta esiintyjiltä. Esimerkiksi Satu Kiiskinen kertoo opintojaksojen muodostamisesta ja Pirjo Humalainen ja Hanna Rahko koulun ja kirjaston yhteistyöstä. Kuitenkaan mikään ei voi korvata Foorumin tärkeintä antia: kollegoiden tapaamista. Elisa Niinistö puhuu tässä numerossa opettajien vertaistuesta sosiaalisessa mediassa ja Kaisa Jänis kertoo, miten Pohjois-Karjalan paikallisyhdistyksen toimintaa on ylläpidetty etäyhteyksien avulla. ”Tällaisena aikana Virkkeen ja ammatillisen edunvalvonnan merkitykset nousevat ÄOL:n toiminnassa tärkeiksi”, Jänis kirjoittaa: ”Myös yhteydenpitoa tarvitaan, jotta tiedämme, mitä kentällä tapahtuu – niin livenä kuin etänä.” Toivottavasti pääsemme jälleen tapaamaan toisemme tammikuussa Vantaalla talvipäivillä.

”Eivät asiat tee meitä onnettomiksi, vaan se mitä asioista ajattelemme”, lohduttaisi stoalainen filosofi Epiktetos. Silja Mäki ja Päivi Kosonen mainitsevat kirjallisuuden terapeuttista voimaa käsittelevässä artikkelissaan antiikin Kreikassa vaikuttaneen ammattiryhmän, psykagogit, opettajan ja sielunlääkärin yhdistelmän. Psykagogien tehtävä oli lausua kauniita sanoja, joilla oli hyvää tekevä vaikutus. Mäki ja Kosonen kannustavatkin äidinkielen ja kirjallisuuden opettajia ottamaan opetukseensa mukaan hieman psykagogin taitoa. Meillä on kuitenkin ehtymätön voimavarapankki, josta ammentaa – kaunokirjallisuuden voimauttavat sanat.